Soturi Villivirne

Villivirneen nimi kuvailee jo erinomaisesti ja ytimekkäästi hänen koko olemustaan ja luonnettaan. Kolli nimittäin on erityisen villi, sekä kapinallisuuteen taipuva persoona, jolle soturilain rikkominen ei ole uusi asia. Jo pennusta pitäen hän on koetellut rajojaan tekemällä kiellettyjä asioita, kuten leiristä karkaamista, ja saanut vanhemmat kissat hermostumaan ja alati torumaan häntä, ja usein Villivirne onkin aiheuttanut klaanilleen ja tovereilleen ongelmia tempuillaan. Mutta useimmiten kun häntä torutaan, hän vain virnuilee juurikaan välittämättä toruista ja rangaistuksista, sillä olihan se kaikki hauskanpito sen arvoista – ja tämä saa vanhemmat kissat taas menettämään hermonsa häneen, eikä hän ole juurikaan heidän suosiossaan. Kolli ei välitä oikeastaan lainkaan mitä muut hänestä ajattelevat – ja kenties tämä onkin syynä hänen riehakkuuteensa – ellei kyseessä ole kissa, josta hän erityisesti tykkää tai jota hän kunnioittaa suuresti. On myöskin varmasti jo selvää, että Villivirne on rohkea, liiankin rohkea oikeastaan, ja jos asiaa tarkemmin ajattelee, taipuu hänen rohkeutensa kyllä tyhmyyden puolelle. Tyhmät temput, esimerkiksi ketun pesään tunkeutuminen, ei ole lainkaan epätavallista hänelle ja kenties joku päivä tällainen varomattomuus koituukin hänen tuomiokseen. Ja koska Villivirne rakastaa huomiota ja valokeilassa olemista, hän muiden hauskuuttamisen lisäksi usein flirttailee naaraille, vaikkei mitään sen suurempaa sillä tarkoittaisi – toisin sanoen hän siis on todellinen sydäntensärkijä. Mutta jos kolli johonkuhun ihastuu ja sitä myöten kenties rakastuu, sitä voi olla aluksi vaikea huomata, sillä hän käyttäytyy tämän seurassa lähes samalla tavalla kuin muidenkin naaraiden: viettelevästi ja kujeillen. Eron saattaa huomata siitä, että hän tunkeutuu tykkäämänsä naaraan luokse useammin ja koettaa eri keinoilla tehdä vaikutusta. Se onkin sitten aivan eri asia onnistuuko hän siinä.

Villivirne on kolli, joka taatusti herättää huomiota komean ulkonäkönsä takia muissa kissoissa, varsinkin ympärillään olevissa naaraissa. Hänen lyhyehkön tukkinsa väritys on kiiltävän punaruskeaa, mutta sitä koristaa tummemmat ja ruskeammat paksut raidat, joita löytyy lähes kaikkialta, kuten selästä, kyljistä ja kasvoista, sekä hännästä. Kuin tämän tumman väriyhdistelmän vastapainoksi, kollista löytyy myös paljon vaaleampaa väriä – valkoista. Valkea väri ylettyy kaulasta leuan alta koko vatsaan, sekä sen lisäksi sitä löytyy tassunpäistä ja kuonosta. Valkoinen väri tummalla taustalla näyttää hiukan kummalliselta, mutta ehkä se juuri tekeekin kollista komean. Ruumiinrakenteeltaan hän puolestaan on voimakas ja lihaksikas, tosin ei kaikista järkälemäisin, ja siksi saattaakin olla hiukan hidas, vaikkakaan aivan kömpelöksi häntä ei voisi kuvailla. Kuitenkin Villivirneen komeuden salaisuus ei piile hänen tummissa raidoissaan, turkin valkoisessa säväyksessä tai kaiken sen alla piilevissä lihaksissa, vaan kasvoissa. Kasvoja koristaa lähes aina ilkikurinen virne, joka ei kuitenkaan ole pahaa tarkoittava, vaan hyväntuulinen, ja virne tuo hänelle kujeilevan olemuksen. Viikset ovat tyvestä mustat, mutta puolessa välissä muuttuvat hiljalleen valkoisiksi, ja nenäkin hänellä on musta. Mutta silmät herättävät ehkä kaikista eniten huomiota kollissa ja kenties juuri ne ovatkin salaisuus naaraiden lumoutumiseen hänet nähdessään, sillä niiden väritys on kuin tummaa kultaa, hieman ruskeaan taipuvaa. Oikeassa valossa ne hohtavat kultaisina ja jättävät varmasti jäljen jokaisen mieleen.