Vuonna 2012 perustettu soturikissat tarinaroolipeli
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  
Paikalla olevat käyttäjät
Yhteensä 1 käyttäjä paikalla :: 0 Rekisteröitynyttä, 0 Piilotettua ja 1 Vierailija

Ei

Eniten samanaikaisesti paikalla on ollut 12 käyttäjää, tämä oli Ke Toukokuu 09, 2018 2:04 pm
Toukokuu 2018
MaTiKeToPeLaSu
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031   
KalenteriKalenteri
Ylläpitäjät

Avatar
Kuu
Avatar
Valveuni
Avatar
Kanerva
Avatar
Levi

Jaa | 
 

 Supitassu - Jokiklaani

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Supi



Viestien lukumäärä : 12
Join date : 08.05.2018

ViestiAihe: Supitassu - Jokiklaani   La Toukokuu 12, 2018 8:09 pm

luku 3.
I promise I won't leave you.

Supitassu loikkasi ja sai kiinni vesimyyrästä. Naaras katkaisi nopeasti eläimen niskat.
"Tuo oli jo parempi!" Kirkaskuu sanoi hymyillen kauempana. Supitassu irvisti nostaen saaliin hampaisiinsa. Karvainen ja harvinaisen lihava vesimyyrä roikkui Supitassun hampaista.
"Olisi se voinut olla parempikin vaaniminen", Supitassu totesi. Kirkaskuu hymyili rohkaisevasti.
"Oli se ihan hyvä", naaras sanoi ja Supitassu kohautti olkiaan. He lähtivät kävelemään takaisin leiriin, mukanaan muutama kala ja vesimyyrä.

Supitassu vei saaliit saaliskasaan. Hän söisi vasta myöhemmin, kun tapaisi Novan heidän tapaamispaikallaan. Supitassu oli omissa mietteissään, sillä ajatteli parasta ystävään, Novaa. Yönkajon laumalaista, vihollista. Hänen kuuluisi vihata kollia, mutta ei voinut itselleen mitään tutustuessaan Novaan. He olivat tapailleet jonkin aikaa, ja kilpikonnakuvioisesta kollista oli tullut Supitassun paras ystävä, Kirkaskuun lisäksi. Supitassu ei oikeastaan pelännyt mitään muuta niin kovasti, kuin että hän jäisi kiinni Novan kanssa tapaamisesta. Harmaa naaras ei edes tiennyt, että miten oli selvinnyt jo näin kauan. Supitassua myös huolestutti, että miten käy jos Nova jää kiinni. Naarasta pelotti eniten parhaan kaverinsa puolesta. Yönkajon lauma oli myös hyvin raadollinen, ei ystävällinen ja anteeksiantavainen kuin klaanit. Sekin pelotti ehkä vähän Supitassua.
"Supitassu? Kuunteletko sinä?" Supitassu hätkähti todenteolla, kun melko tuore soturi Käärmemieli puhutteli Supitassua. Naaras pudisti ajatukset päästään ja katsoi nyt vanhempaa kollia.
"Anteeksi, mutta mitä siis kysyit", naaras irvisti ja Käärmemieli naurahti.
"Tuletko kiertämään rajoja minun, Kirkaskuun, Täplätassun ja Tammihuurteen kanssa?" Kolli kysyi. Supitassu kohautti olkiaan.
"Toki", naaras vastasi topakasti. Supitassu tosin salaa haaveili, että hän voisi nähdä vilauksen Novasta, mikäli heidän olisi joitakin kissoja tarkkailemassa.. Supitassu jatkaen haaveiluaan lähti klaanilaistensa perään kiertelemään rajoja. Ensimmäiseksi he lähtivät suuntamaan kohti Taivasklaani ja Jokiklaanin rajoja.
"Anteeksi kun en kuunnellut aiemmin", Supitassu totesi Käärmemielelle. Käärmemieli kohautti olkiaan sen merkiksi, että ei tarvinnut olla pahoillaan. Supitassu jatkoi matkaansa kuunnellen muiden puhetta.
"Muista Täplätassu, vaaniessa saalista pitää tehdä asiat näin", Tammihuurre sanoi näyttäen saalistusliikettä Täplätassu ottaen tarkasti mallia. Supitassu hymyili, hän muisti kyllä ensimmäisen harjoittelun Kirkaskuun kanssa. Silloin oli satanut vettä ja Supitassu ei ollut meinannut onnistua ollenkaan liukkaan maan takia. Olihan hän tottunut kulkemaan lähinnä kaduilla silloin, ei pehmeällä maalla.
Myöhemmin partion jälkeen, Supitassun maha huusi nälkää. Mutta naaras ei malttanut syödä, hän oli luvannut Novalle, että söisi tuon kanssa. Supitassu käpertyi lopulta oppilaiden pesään omalle paikalleen käärien häntänsä naaman eteen. Hieman myöhemmin naaraan hengitys tasaantui ja Supitassu vaipui uneen.

Supitassu heräsi joskus auringon laskiessa. Maailma vaikutti kullanoranssilta kaikkialta. Naaras säikähti sitä todella, sillä hänenhän pitäisi olla kohta Novan luona heidän tapaamispaikallaan. Naaras nousi venytellen maireasti ja pitkään haukotellen. Supitassu yritti esittää, ettei hänellä olisi kiirettä, vaikka oli todella kiire. Supitassu onnistu hiippailemaan leiristä pois, kun muilla oli kiire tehdä tavallisia klaaniaskareitaan. Naaras hiippaili pitkänä lähellä maata korkeassa heinikossa. Heinät hipoivat naaraan kylkiä kutitellen.
Supitassu saapui pian tapaamispaikalle. Naaras kiipesi puuhun, niin kuin aiemmin. Hän oli luvannut opettaa Novalle kiipeämistä. Ei sitä voi tietää, että se voisi joskus pelastaa vielä kollin hengen. Supitassun ajatukset katkesivat, kun hän kuuli heinikon kahisevan. Supitassu rutiininomaisesti loikkasi alas puusta, ja laskeutui sulavasti maahan. Supitassu katsoi tulijaa.
Se ei ollut Nova. Se oli musta sinisilmäinen kolli. Supitassun lihakset jännittyivät välittömästi, samoin vieraan kissan. Se haisi samalle kuin Nova, joten hänen oli pakko olla Yönkajon laumasta. Supitassu sähisi.
"Olet Jokiklaanin reviirillä, mene pois tai saat katua!" Supitassu sähisi. Naaras oli valmis taistelemaan. Vieras kolli hymyili tietävästi. Kollin häntä heilautti merkin, ja puskista tuli esille enemmän kissoja. Supitassun silmät laajenivat huolestuneesti. Missä oli Nova? Entä jos kollille oli sattunut jotakin?
"Me olemme missä haluamme", Yönkajon laumalainen totesi tullen lähemmäksi. "Meitä on enemmän, ja sinä olet vain yksin. Onko klaanisi hylännyt sinut?" Musta kolli härnäsi ja sai Supitassun vihaiseksi.
"Klaanit eivät hylkää kissojaan", Supitassu sähisi. Musta kolli nuolaisi tassuaan.
"Ja? Onko muuta sanottavaa?" Musta kolli ilkkui. Supitassu hengitti syvään yrittäen etsiä pakoreittiä. Lihaksikas kolli tosin huomasi sen ja kohotti kulmiaan. "Olet yksin", se oli enneminkin toteamus kuin mitään muuta. Supitassun sydän hakkasi. Naaras hengitti syvään keräten kaiken rohkeutensa ja löi kynsillään kollia. Musta kolli sähisi toden teolla. "Tuota saat katua!" Kolli ponnisti Supitassun kimppuun. Supitassu yritti rimpuilla pois, mutta tuloksetta. Lopulta naaras pätki kynsillään kollia minkä ehti.
"Irti Nava!" Novan huuto kuului ja loikkasi Supitassun ja Navan väliin. "Hän on selvästi soturi, niin hän enemmin kuolee kuin paljastaa mitään meille!" Nova selitti. Nava lopulta siristi silmiään.
"Mutta emme päästä häntä pois. Vaan otamme hänet panttivangiksi", Nava sanoi. Supitassu pelkäsi. Hän ei halunnut niin.. ei. Hän halusi vain kotiin.  "Hänestä voi olla hyötyä", Nava sanoi ja muut olivat samaa mieltä. Nova katsoi Supitassua silmiin.
Supitassu nyökkäsi Novalle.
Nova tarttui naarasta kiinni. "Minä voin vahtia häntä. Naaras on niin pieni, että kuka tahansa meistä saisi kukistettua hänet", Nova sanoi ja Supitassu uskalsi hengittää. Tuttu ja turvallinen Nova. Kissajoukko lähti liikkeelle, kohti paikkaa missä lauma oleskeli. Nova kumartui Supitassun korvan juureen. "Älä huoli. Keksimme keinon päästää sinut pois", Nova kuiski hiljaa Supitassu nyökkäsi.
"Äh. Se on okei", Supitassu sanoi hiljaa painaen päänsä alas alistuneesti.
"Me selviämme tästä aivan varmasti. Piristy nyt", Nova sanoi. "Nyt meidän ei tarvitse hiippailla!" Supitassu nyökkäsi. Ei sinänsä vaarallista. Mutta pian vaara olisi todellista, kun saavuttaisiin Yönkajon lauman leiriin.

Pian kissajoukko saapui harvahkoon metsikköön. Siellä ei ollut paljoa puita, ja keskellä oli iso kivi. Supitassu kurtisti kulmiaan. Mikään ei tuntunut oikealle.
"Nyt näet väliaikaisen kotimme", Nova kuiskutti naaraan korvaan. Supitassua huvitti. "Pitäisikö minun käydä nyt teidän leirissä kun sinä käyt meidän?" Nova naurahti naaraan korvaan saaden Supitassulle hieman paremman olon. "Jää tähän pesään", Nova ohjeisti Supitassua jatkaen muille: "Vahtikaa häntä, vaihdelkaa vuoroja", Nova antoi käskyjä. "Muistakaa tuoda hänelle ruokaa vaikka hän onkin vanki", Nova sanoi ja muut mutisivat tottelevaisesti. Supitassu painoi päänsä alas ja meni makaamaan kerälle. Naaras huitoi häntäänsä pitäen katseensa maassa. Supitassu tunsi, että kaikki jotka olivat paikalla, niin tuijotti jokiklaanilaista naarasta. Supitassu huokaisi syvään. Hän halusi turvalliseen kotiinsa klaanitovereidensa viereen. Kaikki olisi täydellisemmin, jos Nova asuisi jokiklaanissa. Supitassu sulki silmänsä. Onneksi pian kaikki menisivät lepäämään.
Supitassu ei ollut osannut laskea, kuinka monta oli käynyt vahtimassa häntä. Supitassu makasi katsellen taivasta johon alkoi ilmestyä tähtiä.
"Mene lepäämään, on minun vuoroni", Nova sanoi aiemmalle vartijalle ja istui pesän eteen, kun vieras kissa lähti pois.
"Nova, kuinka kauan joudun olla täällä?" Supitassu huokaisi. "Olen vain turhana. Pelkään että joku tajuaa sen ja käy -"
"Mitään pahaa ei tapahdu.", Nova sanoi keskeyttäen naaraan ja kääntyi ympäri katsomaan Supitassua silmiin. Vihreä ja keltainen katsoivat toisiaan. Supitassua pitkin menivät kylmät väreet. "Älä pelkää. Minä lupaan, että saamme sinut pois. Lupaan etten jätä sinua tänne, vaan vien sinut klaaniisi turvaan", Nova kuiski hiljaa ja painoi päänsä naarasta vasten, lohduttaen Supitassua.

//vähän tönkkö mut jaaaaaa ei voi mitää
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kuu
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 30
Join date : 25.02.2018
Huumori : I see your soul

ViestiAihe: Vs: Supitassu - Jokiklaani   Su Toukokuu 13, 2018 12:42 pm

Oh ihanaa Supitassu ja Nova juttuja! Kirjotan Novalla pian ;) tarina eteni aika nopeasti, mutta muuten se oli tosi hyvä!
Saat 16 kp:ta, 4 metsästystä ja 2 taistelua!

~Kuu

Sent from Topic'it App

_________________
I see your soul
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
 
Supitassu - Jokiklaani
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
The Rise of Warriors :: Tarinat :: Tarinakirja-
Siirry: