Pentu Olkipentu

Olkiväre on ulkonäkönsä lisäksi myös luonteeltaan hyvin kollimainen (mihin hän itse on pyrkinytkin), vaikka onkin syntyperältään naaras. Hänen ei yleensä nähdä valittavan kipua, vaikka häneen oikeasti sattuisikin ja hän piilottaa heikkoutensa, eikä hän myöskään osoita suuria hellyydenosoituksia. Mutta koska Olkiväre on kuitenkin varsin vahva- ja syvätunteinen, hän ei pysty aina pilottamaan kaikkia tunteitaan, vaan ne tulevat pinnalle joko sellaisinaan tai jonkin muun tunteen sekoituksena. Silti hän on luonteeltaan rauhallinen, jos äkkipikaisuutta ei oteta huomioon.

Vahvojen tunteidensa takia Olkiväre on melko äkkipikainen ja sitä myöten myös pitkävihainen. Suuttuessaan hän aluksi puhuu ilkeästi sähisten, mutta myöhemmin hän muuttuu hiljaisemmaksi, kunnes hänen vihansa laantuu kokonaan ja hän palaa normaaliksi. Vaikka monet luulevat Olkivärettä muista piittaamattomaksi kissaksi, joka ei välitä kenestäkään, hän ei sellainen kuitenkaan ole. Hän tekee aivan mitä vain ystäviensä ja läheistensä puolesta, jos he jotakin tarvitsevat, ja he myös tietävät sen. Jos Olkiväreen ystävä tarvitsee apua tai on pulassa, Olkiväre on valmis hylkäämään kaiken muun, jopa Tähtiklaanin ja klaaninsa, jos vain sillä tavalla auttaa ystäväänsä, minkä takia hän saattaa olla uhkarohkea. Vakavuutta Olkiväreeltä ei kuitenkaan löydy, hän naurahtelee usein – yleensä hieman ilkeällä sävyllä – ja vitsailee sarkastisesti monista asioista, usein sellaisista jotka ovat jollain tavalla huonoja tai synkkiä.

Villi ja tottelematon hän ei kuitenkaan ole, toisin kuin hänen isänsä. Olkiväreestä löytyy tietynlaista kylmää rauhallisuutta ja varsinkin vanhetessaan myös viisautta. Nuorempana hän on lähinnä uhkarohkea, ystäviään puolusteleva ja sekä sanoiltaan että käyttäytymiseltään raju kissa, joka rakastaa taisteluita, mutta myös välittää lähimmäisistään ja klaanitovereistaan.


Olkiväre on varsin suurikokoinen kissa, jonka värikäs turkki on varsinkin pentu- ja oppilasaikoina pörröinen ja pehmeä. Kissan vanhetessa turkki muuttuu sileämmäksi ja suoremmaksi, mutta se on yhä normaalia hieman pidempää, eikä takkuunnu enää yhtä helposti kuin pentuna. Värisävyltään Olkiväre on valkoisen-, harmaan- ja ruskeankirjava. Hänen turkkinsa pohjaväri on valkoinen, vaikka kyseistä väriä ei paljoa näy muualla kuin kaulassa, kuonon ympärillä ja vatsassa. Muuten hänen koko kehoaan korostavat raidat, jotka vaihtelevat ruskeasta harmaiksi. Hänen silmänsä ovat keltaiset, hieman tummempaa sävyä. Olkiväre on vahvistanut jo valmiiksi vahvoja lihaksiaan vielä enemmän näyttääkseen kollilta, joten kokoa häneltä löytyy. Tämän takia hän on luonnollisesti voimakas, mutta ei nopea. Taistelussa hän käyttääkin juuri voimaansa ja kokoaan hyödyksi, ei niinkään nopeutta ja ketteryyttä.


Olkiväre on syntynyt naaraan kehoon, ja sitä myötä useimmat kutsuvat häntä naaraaksi, mutta kokee olevansa enemmän kolli. Hän ei kerro asiasta monelle, sillä ei jaksa muiden kissojen oudoksuvia katseita ja itsepäisiä vastaväitteitä, joten on niinsanotusti oppinut elämään asian kanssa. Silti hän kiristelee hampaitaan, tuntee olonsa epämukavaksi ja saattaa mulkaista, jos joku kutsuu häntä naaraaksi. Kuka tietää, kenties hän jonain päivänä onnistuu kertomaan asiasta.

Olkiväreessä on jotain erikoista muihin kissoihin verrattuna: Tuuliklaanissa oli kauan sitten Olkiväre-niminen kollikissa, joka rakastui myrskyklaanilaiseen ja sai tämän kanssa pentuja, ja nykyinen Olkiväre on uudelleensyntynyt Tuuliklaanin jo kuollut Olkiväre. Tämän takia Olkiväre tuntee kummallista vetoa Tuuliklaania kohtaan. Itse hän ei tiedä olevansa uudelleensyntynyt Tuuliklaanin Olkiväre (jolle hänen isänsä on tietämättään sukua).

Vaikka Olkiväre on pitkävihainen, hän ei ole yhtä poikkeusta lukuun ottamatta jäänyt vihaiseksi. Poikkeus on hänen oma isänsä, jota Olkiväre syyttä hänen emonsa Sammalrakeen kuolemasta. Olkiväre tietää, ettei hänen isänsä oikeasti ole syyllinen, mutta koska hänen tunteensa ovat vahvoja, hänen on pakko kohdistaa vihansa johonkin, eli isäänsä.