Oppilas Pölkkytassu

Pölkkypää on aina ollut pentumaisen utelias naaras, joka kyselee paljon kysymyksiä ja hankkii sillä tavalla tietoa kaikkialta, vaikka häneltä kestää varsinkin monimutkaisten asioiden ymmärtäminen ja tajuaminen. Hän onkin varsin hidasälyinen naaras, jota monet pitävät jopa tyhmänä. Siitä häntä on aina kiusattu. Pölkkypää ei kuitenkaan ole tyhmä, hiukan hömelö kyllä, mutta hänen sisällään on tietynlaista älykkyyttä, joka ei vain sovi kaikkialle, eikä siksi pääse loistamaan. Hän on myös sosiaalinen, mikä on yhteydessä hänen loputtomaan uteliaisuuteensa. Joidenkin mielestä hän saattaa höpöttää aivan liikaa ja vaikka häntä käskisikin olemaan hiljaa, ei sitä hiljaisuutta kauaa kestäisi.
Pölkkypää on myös kömpelö nuori kissa, mikä on yksi syy sille, miksi hän ei ole koskaan ollut paras missään. Tämä ei kuitenkaan saa häntä luovuttamaan, vaan hän yrittää aina parhaansa, vaikka epäonnistuisi aina tai ei pääsisi samalle tasolle muiden kanssa. Täysin surkea hän ei kuitenkaan ole, joten hänestä on hyötyä klaanilleen.
Vaikka naarasta jotkut härnäävät ja kiusoittelevat hänen hidasälyisyydestään ja kömpelyydestään, Pölkkypää pystyy olemaan välittämättä muiden sanoista, tai ainakaan hän ei näytä loukkaantumistaan muille, vaan jatkaa matkaansa hymyillen ja yhä maailmasta innostuneena. Kuitenkaan hän ei ole täysin immuuni muiden sanoille, vaan kokee jatkuvasti olevansa muita paljon huonompi ja siksi saattaa varsinkin iltaisin huokailla. Luovuttaa hän ei kuitenkaan aio, vaan sanoo itselleen yrittävänsä uudelleen seuraavana päivänä. Joinain päivinä Pölkkypään raja kuitenkin tulee vastaan, jolloin hän on pääasiassa masentuneen oloinen lähes koko päivän, eikä oikein jaksa tehdä mitään. Seuraavan päivänä hän on taas normaali itsensä.

Pölkkypää on melko pieni naaraskissa, jonka turkin karvoitus on lyhyttä ja hieman piikikästä. Turkin väritys on pääasiassa tummansiniharmaata, mutta sen sävy vaalenee joissain kohdissa hieman, kuten silmien, kuonon ja suun ympärillä. Pehmeänpyöreä hännänpää, korvat ja tassut puolestaan ovat hieman tummempia, ja selässä ja kyljissä on satunnaisesti vaaleampia ja tummempia kohtia, mutta ei mitenkään erityisen näkyvästi.
Pölkkypään kasvot ovat hieman littanat, eivät kuitenkaan täysin lätyt, vaan normaalia littanammat. Korvat ovat liian pienet kehoon verrattuna, viikset tummat ja keskipitkät ja nenä musta. Eniten huomiota herättävät naaraan silmät, jotka ovat ruskeat, mutta hieman oranssiin vivahtavat, mikä saa ne korostumaan erityisen hyvin sinertävänharmaasta turkista. Silmät ovat suuret ja vahvakatseiset, vaikka yleensä Pölkkypään ilme on hömelö, mutta utelias.
Kehonrakenteeltaan Pölkkypää on pieni, mutta ei varsinaisen hoikka. Hänen kehonsa on aina ollut hieman pyöreä, eli se ei johdu liikasyönnistä tai lihavuudesta. Hänen lihaksensa ovat melko vahvat varsinkin hänen kehittyessä ja kasvaessa klaanissa, ja kynnet lyhyet, mutta tarpeeksi terävät vahingoittamaan toista taistelussa.  


Pölkkypää ei ole kotoisin Tuuliklaanista vaan hänet tuotiin sinne, kun hän oli oppilasikäinen. Naaras syntyi kulkurikissalle, Arezulle, ja isälle, joka oli lähtenyt heti vietettyään yhden yön Liljan kanssa. Arezu synnytti kolmen pennun pentueen, jossa oli Pölkkypään lisäksi yksi naaras ja kolli: Simin ja Hadi. Pölkkypään nimi oli silloin toisenlainen kuin nykyään: hänen nimensä oli Dilshad.
Dilshad ei syntynyt kaikesta erillään olevaan perheeseen, vaan yhteisöön, jossa oli muutama läheinen perhe. He pitivät toisistaan huolta ja vaeltelivat ympäriinsä vailla pysyvää kotia. Jo pienenä Dilshad oli hyvin kömpelö, minkä takia hän parin kuukauden ikäisenä kompastui, löi päänsä puupölkkyyn ja menetti tajunsa. Muutamat nuoret kissat alkoivat kiusoitellen kutsua Dilshadia Pölkyksi, ja nimi juuttui hänelle. Dilshad ei aluksi pitänyt nimeä, sillä oli jo aikaisemmin kokenut olevansa muita tyhmempi ja hitaampi, eikä hänen uusi lempinimensä auttanut asiaan. Hän keksi lopulta ottaa nimen itselleen, jotta häntä kiusoittelevat kissat eivät pystyneet enää haukkumaan häntä yhtä tehokkaasti kuin ennen. Siitä lähtien Dilshad on ollut Pölkky, ja hän oppi olemaan ylpeä nimestään. Se muistuttaa häntä joka päivä siitä, että aina on olemassa tapa, jolla voittaa kiusaajat ja että hänen ei kuuluisi hävetä sitä, millainen hän on.
Pölkyn elämä muuttui, kun mäyrä alkoi hyökätä hänen pienen yhteisönsä kimppuun. Aluksi vain pari kissaa menehtyi, mutta sekin oli jo liikaa: yhteisö oli jo alunperin ollut varsin pieni, ja yksikin kissatappio laski heidän mahdollisuuttaan puolustautua vaaroja vastaan. Kaiken lisäksi yhden perheen molemmat pennut olivat joutuneet kaksijalkojen siepattaviksi ja perheen vanhemmat olivat lähteneet etsimään pentujaan. Jäljelle olivat jääneet Pölkyn perhe, sekä yksi toinen, kaksipentuinen perhe, joka oli säikähtänyt mäyrää pahasti.
Vain muutama päivä ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen mäyrä yllätti heidät uudestaan, kun kuuden kuun ikäinen Pölkky oli ollut emonsa kanssa kokeilemassa metsästystä. Arezu kertoi pennulleen tarinaa klaanikissoista, joista hän oli kuullut Pölkyn isältä, ja paljasti suunnitelleensa jo ennen pentujen syntymää, että veisi heidät noiden klaanien luokse. Arezu oli aavistellut, ettei heidän pieni, muutaman perheen yhteisö pysyisi enää kauaa kasassa ja toivonut saavansa turvan pennuilleen klaaneista.
Kun Arezu ja Pölkky palasivat majapaikalle, he löysivät mäyrän riepottelemassa Siminiä ympäriinsä. Mäyrän selästä roikkui toisen perheen isäkolli, joka epätoivoisesti yritti saada mäyrää tapettua, ja Pölkky huomasi nopeasti taistelevan kollin kumppanin maassa pentujen kanssa liikkumattomina. Arezu oli heti hyökännyt mäyrän kimppuun ja käskenyt Pölkyn paeta, mutta Pölkky ei ollut suostunut: hän aikoi olla urhea ja hyökätä vihollisen kimppuun, vaikka häntä pelottikin niin, että tassut vapisivat. Pölkky hyökkäsi, kompastui heti alkuunsa ja putosi huonon hypyn takia mäyrän eteen. Mäyrä ei aikaillut, vaan yritti hyökätä Pölkyn kimppuun. Arezu ei kuitenkaan antanut pennulleen käydä mitään, vaan otti mäyrän iskun vastaan.
Mäyrän selässä yhä oleva kolli käski Arezun ottaa Pölkky mukaansa ja karata sillä aikaa kun kolli itse hämäsi mäyrää. Hän oli jo menettänyt koko perheensä kuolemalle ja hän aikoi mennä heidän luokseen, mutta halusi kaatua taistellen.
Arezu ei aikaillut, vaan otti Pölkyn hampaisiinsa välittämättä isosta, vuotavasta haavastaan ja lähti viemään pentuaan klaaniin. Ensimmäinen klaani, jonka hän löysi, oli Tuuliklaani ja sinne naaras jätti Pölkyn viimeisillä voimillaan. Arezu kuoli samana päivänä, kun saapui leiriin, mutta ehti pyytää Tuuliklaanin päälliköltä yhtä palvelusta: Pölkyn soturinimen tulisi olla Pölkkypää.
Pölkyn veli, Hadi, on yhä elossa, mutta kadoksissa. Hänen siskonsa Simin kuoli, kuten myöskin hänen emonsa, ja Pölkky haluaisi löytää isänsä, jonka uskoo olevan klaanikssa.