Vuonna 2012 perustettu soturikissat tarinaroolipeli
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  
Paikalla olevat käyttäjät
Yhteensä 1 käyttäjä paikalla :: 0 Rekisteröitynyttä, 0 Piilotettua ja 1 Vierailija

Ei

Eniten samanaikaisesti paikalla on ollut 12 käyttäjää, tämä oli Ke Toukokuu 09, 2018 2:04 pm
Lokakuu 2018
MaTiKeToPeLaSu
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
293031    
KalenteriKalenteri
Ylläpitäjät

Avatar
Kuu
Avatar
Valveuni
Avatar
Kanerva
Avatar
Levi

Jaa | 
 

 Unilaulu - Taivasklaani

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Halla

avatar

Viestien lukumäärä : 19
Join date : 21.06.2018

ViestiAihe: Unilaulu - Taivasklaani   Ma Loka 01, 2018 7:43 pm

Ensimmäinen luku -  



Vesi kuohusi tuhkanharmaan, pitkäturkkisen naaraan käpälien alla, kun hän ylitti puroa sulavilla loikilla astinkiviä pitkin.  Unilaulu loikkasi puron vastarannalle ja jäi odottamaan rajapartiotaan.  Savunharmaa soturi, Vinhaviiksi ja tämän oppilas vaaleanruskea ja juovikas Iltatassu olivat ainoat, jotka olivat liienneet leiristä Unilaulun johtamaan rajapartioon. Kun Unilaulu oli kuullut Kirkasmyrskyn, klaanin varapäällikön ilmoittaman määrän, harmaavalkoinen naaras hän oli kurtistanut kulmia hiukan epäillen, mutta ei ollut sanonut mitään. Taivasklaanin rajat olivat olleet rauhalliset koko lehtisateen ajan alun. Ehkä heillä tosiaan oli varaa pienentää rajapartioita nyt, kun muut klaanin näyttivät hyväksyvän heidät joukkoonsa.



“Jatketaan rajaa pitkin kohti Rikkinäistä puolisiltaa”, Unilaulu komensi ylpeänä. Tämä oli itse asiassa yksi ensimmäisistä rajapartioista, joita hän oli päässyt itse johtamaan. Soturitar heilautti paksua häntäänsä ja sukelsi sananjalkojen välistä. Rajalla Tuuliklaanin tuoksu voimistui niin, että Unilaulun silmiä kirveli. Taivasklaanin soturit olivat pitkään eläneet erillään yksinäisenä klaanina ja tuntui vieläkin omituiselta haistaa muiden klaanien rajamerkkejä.
“Yäk”, Iltatassu mumisi. “En varmaan ikinä totu heidän tuoksuunsa.” Unilaulu vilkaisi oppilasta sinivihreät silmät hyväntuulisina tuikkien, mutta ei sanonut mitään. Ei ollut soveliasta yhtyä oppilaan purnaamiseen, vaikka sisimmässään Unilaulu olikin ihan samaa mieltä.


Aurinko paistoi kirkkaana, mutta se ei lämmittänyt enää kuten ennen. Jatkuvat sateet olivat tuoneet mukanaan punan kaikkien puiden lehdille, mutta Unilaulu ei pelännyt lehtisateen kylmyyttä. Hänen muhkea turkkinsa piti kylmän poissa hurjimmillakin pakkasilla.  Sen sijaan lehtisateen ajan kosteus vaivasi häntä paljon enemmän - se tuntui jäävän hänen turkkiinsa pitkään sen jälkeen kun muiden lyhyemmät karvapeitteet olivat kuivuneet.


Partio saavutti järven rannan ja Unilaulu ihaili auringon kiloa, joka heijastui sen pinnalla leikkivistä aalloista. Tuuli oli raikas ja toi mukanaan vain aavan veden tuoksua. He olivat päässeet aivan Rikkinäisen puolisillan kupeelle, ennen kuin kukaan tajusi jonkin olevan vinossa. Järveltä puhaltanut viileä tuuli oli peittänyt alleen terävän, vaaraa uhkuvan hajun, joka ei kuulunut Taivasklaanin reviirille. Vieraita kissoja!


Unilaulu pudottautui matalaksi ja viittasi hännän heilautuksella muita tekemään samoin. Soturin vaalean sinivihreä katse pyyhki ympäristöä, mutta hän aavisti, että heidät oli huomattu jo.
“Tuolla”, kuiskasi Vinhaviiksi lähes ääneti ja nyökkäsi kohti pusikkoa, joka ympäröi puolisillalle vievää vanhaa tietä.
“Olette Taivasklaanin reviirillä!” Unilaulu huusi, vaikka tiesi, että kissat eivät olleet voineet ylittää rajaa huomaamatta tuoksumerkkejä. Hän viittasi hännällään ja Vinhaviiksi ja Iltatassu asettuivat kolmiomuodostelmaan hänen molemmille sivuilleen. Unilaulu tunsi jälleen ylpeyttä klaanitovereidensa taidoista.


Pensaikosta astui yksitellen esiin kolme kissaa. He tuoksuivat kotikissoilta, mutta olivat kaikki Unilaululle vieraita. Lisäksi heillä kaikilla oli kotikisuille epätyypillinen lihaksikas vartalo ja aiemmista tappeluista jääneitä jälkiä turkeissaan. Ensimmäisenä esiin astunut kissa oli pikimusta naaras, jonka keltaiset silmät välkkyivät ylimielisesti. Kun Unilaulu raotti leukojaan, hän saattoi aistia kissoista säteilevän vihan. Mikä syy heillä oli olla noin raivoissaan?


“Häipykää täältä heti!” Unilaulu sähisi tiukasti.
“Te kutsutte tätä reviiriksenne!” musta naaras ulvoi. “Luulette, että voitte vain tulla ja valita alueen, jota kutsutte omaksenne!”
“Ensin neljä kissajoukkoa ja nyt vielä tämä!” mustan naaraan vierelle kävellyt tabby-kuvioinen harmaa kolli jatkoi.  
“Kuulutteko te Yönkajon laumaan?” Unilaulu kysyi.
“Ei! Me emme kuulu mihinkään! Me olemme vapaita kulkijoita, ettekä te voi estää meitä menemästä minne mielimme!” musta naaras sähisi. Unilaulu tiesi, ettei taistelua voinut enää välttää ja karjaisi taisteluhuutonsa.  


Harmaavalkoinen soturi loikkasi suoraan mustaa naarasta kohti, kietoi käpälänsä tämän ympärille ja potki naarasta hurjasti suoraan naamaan takakäpälöillään. Liike oli vaativa ja vaarallinen, sillä hyökkääjän maha saattoi paljastua, jos sen teki väärin. Mustan naaraan ulvonnan yli Unilaulu kuuli partionsa liittyneen taisteluun. Harmaa naaras päästi irti vihollisestaan ja pudottautui matalaksi neljälle käpälälle. Musta naaras oli saanut kuonoonsa ja silmäkulmaansa ikävät naarmut, mutta viha hänen katseessaan oli vain yltynyt. Kissa syöksyi kohti Unilaulua valtavalla nopeudella ja raastoi hänen kylkensä turkkia, ennen kuin vilahti pois Unilaulun ojennettujen  hampaiden ulottuvilta. Unilaulu käytti pienen tauon hyväkseen vilkaistakseen, miten muilla sujui. Vinhaviiksi kynsi tabby-kuvioista kollia nopeudella ja hurjuudella, josta oli saanut nimensäkin, mutta Iltatassu oli jäänyt alakynteen itseään paljon suurempaa, mustavalkoista kollia vastaan. Unilaulu tiesi, että hänen oli toimittava heti. Hän tönäisi taas lähestyvän mustan naaraan tieltään läheiseen okapensaaseen ja ryntäsi sähisten Iltatassun luokse.


Mustavalkoinen kotikissa ei ollut tarpeeksi nopea ja Unilaulu käytti kokonsa suomaa voimaa hyväkseen ja heitti kollin kyljelleen. Hän painoi tätä kurkusta alaspäin ja yritti väistellä ilmassa huitovia käpäliä ja niiden teräviä kynsiä. Iltatassun juovikkaalle turkille oli levinnyt verta ja hänen yleensä niin rauhalliset siniset silmänsä olivat ammollaan tuskasta ja adrenaliinista.  
“Iltatassu” Unilaulu huusi, “palaa leiriin ja hae apujoukkoja! NYT!”  

Mustan naaraan hampaat upposivat Unilaulun tuuheaan häntään samalla hetkellä, kun Iltatassu kääntyi kannoillaan ja hävisi metsään. Tilanne oli nyt kolme kahta vastaan. Unilaulu parkaisi tuntiessaan kivun hännässään ja mustavalkoinen kolli käytti tilaisuuden hyväkseen luikerrellessaan vapaaksi. Unilaulu kääntyi ja raapaisi mustaa naarasta kylkeen niin, että tämän oli päästettävä irti. Vinhaviiksi syöksyi kuin tyhjästä ja taklasi mustavalkoisen kollin, joka oli ajatellut hyökätä Unilaulun selustaan.


Unilaulu ja Vinhaviiksi joutuivat perääntymään taistellen. Unilaulu tunsi lihastensa väsyvän ja hännästä säteili kipua edelleen terävinä sysäyksinä. Tabbykuvioinen kolli yritti kiertää nyt Vinhaviiksen selustaan ja Unilaulu loikkasi vihollisen niskaan niin, että molemmat menettivät tasapainonsa ja kaatuivat suoraan järveen. Rannan vesi oli matalaa, mutta molemmat kissat rääkyivät säikähdyksestä ja Unilaulu tunsi kollin kynsien repivän tukoittain karvaa hänen lavoistaan. Vaaleanharmaa naaras räpiköi pintaan hyytävän kylmän veden tehdessä hänen turkistaan raskaan vankilan. Unilaulu jännitti lihaksensa ja loikkasi puolisillan karkealle puulle. Kun Vinhaviiksi hyppäsi hänen viereensä, puu heidän allaan alkoi valittaa ja ulista pelottavasti, aivan kuin se olisi elänyt omaa elämäänsä.


Kaikki kissat huohottivat raskaasti ja lopen uupunut Unilaulu ymmärsi häviönsä vääjäämättömyyden. Hänellä ja Vinhaviiksellä ei ollut pakotietä muualle kuin järveen, mutta kummallakaan tuskin olisi voimia uida niin kauas, että he pääsisivät nousemaan rantaan jossain turvallisessa paikassa. Mustaturkkisen vihollisnaaraan silmät loistivat häijysti tämän noustessa puolisillan puupinnalle.  


“Marrauh!” Huuto sivalsi ilman halki kuin fyysinen isku, mutta Unilaulu ei ollut milloinkaan ollut yhtä helpottunut, kuin kuullessaan Hallatähden taisteluhuudon. Tabbykuvioisesta kollista kohosi säikähtänyt ulvaisu kun Hallatähti syöksyi taisteluun keltaiset silmät loimuten.
//Kuu jatkaa? :)


Viimeinen muokkaaja, Halla pvm To Loka 04, 2018 1:11 pm, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kuu
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 45
Join date : 25.02.2018
Huumori : I see your soul

ViestiAihe: Vs: Unilaulu - Taivasklaani   To Loka 04, 2018 11:46 am

Oh rakastan sun tarinoita! Koitan jatkaa viikonlopun aikana Hallatähdellä.
En nyt usko, että sulle tarvii mitään kokemuspisteitä antaa sun tarinoista, kun oot kuitenkin ollu ennen Risen yp jne enkä nyt siksi annakaan!

_________________
I see your soul
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Halla

avatar

Viestien lukumäärä : 19
Join date : 21.06.2018

ViestiAihe: Vs: Unilaulu - Taivasklaani   To Loka 04, 2018 1:14 pm

Kiitos Kuu! <3 Olin oikeastaan hiukan toivonut, että saisin KP:itä... Mulle tulee lisää kirjoitusmotivaatiota, jos saan pisteitä ja pääsen kehittämään hahmoa siten :)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kuu
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 45
Join date : 25.02.2018
Huumori : I see your soul

ViestiAihe: Vs: Unilaulu - Taivasklaani   Su Loka 14, 2018 9:34 pm

Jos haluat kokemuspiseteitä tarinoistasi, voin kyllä antaa niitä c:
Laitan ne nyt tähän jatkoksi mun aiemmalle viestille:
23 kp:tä ja 4 hyökkäystä, 5 puolustusta ja 4 taistelua!

Ps. jatkan Hallatähdellä mahd. pian, sen tarina on lähes valmis

_________________
I see your soul
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Unilaulu - Taivasklaani   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Unilaulu - Taivasklaani
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
The Rise of Warriors :: Tarinat :: Tarinakirja-
Siirry: