Ilvestassu - Myrskyklaani

//tässä nää 1-3 on mun vanhoja tarinoita joten älkää tappako mua niiden laadusta XD nää on sitte jo tarkistettu!

1. luku

I promise for my life, my little brothers


Maidon valkea pentu, kolmella mustalla tassulla, mustalla hännän ja korvanpäillä, saapui maailmaan. Hänestä tulisi klaanikissa. Soturi. Kollin oli määrätty syntymään Myrskyklaaniin, kahden kissalle. Iltataipaleelle ja Sirppikynnelle. Kollipentu imi tyytyväisenä emonsa nisää, se tahtoi enemmän ja enemmän ruokaa. Joku naurahti. Ilvespentu kuli ääniä, jotka tunnisti jonkun kollin ääneksi. Isäkö? Pentu pohdiskeli. Soturit keskustelivat pennuista. Hänestä, sekä hänen veljistään.

"Tuo valkoinen, missä on vähemmän mustaa, on ahne," Jääkynel naurahti hyväntahtoisesti. Kolli ihmetteli. Kuka tuo oli? Oliko hän emo? Ei, ei ollut. Hän tunsi vierellään kaksi muuta pentua. He toivat turvaa Ilvespennulle. Hänen pikkuveljensä. Ilvespentu painautui kovemmin heihin, kun emo katosi. Ilvespentu vikisi hädissään, ja hiljeni rauhoittuen. Hän nukahti.


Ilvespennun unessa, hän tepasteli kovassa tuulessa ja myrskyssä. Kollipentu ei erottanut värejä näin synkässä myrskyssä. Ilvespentu kuuli vain kissojen huudot, ja tunsi tassujensa alla jotain tahmeaa. Ja lämmintä.

"Missä olen?" Hän kysyi ja tuuli tarttui kovemmin turkkiin. Ihme ettei se vienyt valkeaa pentua mukanaan. Kollipentu katseli edessään aukiota, tai itseasiassa saarta. Oli raju myrsky, joka pauhasi ilmassa. Kissoja oli kaikkialla.

"Emo?" Pentu vinkaisi lujaa. "Missä olet?" Ilvespentu huusi, nähden edessään hahmoja. "Huh?" Salama köi taivasta valasten paikkaa. Kolli oli saavuttamassa henkilöitä, kunnes heräsi vetäen henkeä syvään.

Ilvespentu räväytti silmänsä auki vauhdilla. Hän katseli ympärilleen. Wow, mahdottoman paljon kaikkea! Varsinkin erilaisia värejä! Kolli mietti ja tökki edessä olevaa kissaa.

"Emo?" Ilvespentu maukaisi.

"Ilvespentu on aukaissut silmänsä!" Hänen emonsa, Sirppikynsi sanoi. Ilvespentu katsoi ihmeissäään emoaan. Naaras oli vaaleanharmaa, jolla oli mintunvihreät silmät. Hän jäi katsomaan emoaan silmiin. "Sinulla on hienot silmät!" Hänen emonsa henkäisi.

"Emo.. Sirppikynsi.. Minkälaiset silmät minulla on?" Ilvespentu kysyi pääkallellaan ja katsoi emoaan mielenkiintoisena.

"Sinun oikea silmäsi, on vihreä kuin minulla. Vasen silmäsi on sininen kuin isälläsi eli siniset," Sirppikynsi kertoi ja pesi rivakasti pentujaan. Isä.. minkälainen isä olisi? Ilvespentu mietti.

"Haluan olla soturi!" Ilvespentu miukui silmät kirkkaana. "Tuleeko minusta soturi?" Kolli kysyi ihmeissään. Voikun aika kuluisi nopeaa, ja minusta tulisi suuri ja mahtava soturi, kollipentu pohti.

"Totta kai!" Sirppikynsi naurahti. "Haluatko mennä tutkimaan leiriä?" Emo kysyi, niin Ilvespentu innostui todenteolla. "Saisit jonkun mukaasi," Sirppikynsi jatkoi. Ilvespentu nyökkäsi merkiksi, että menisi käymään leirissä.

"Tottakai haluan! Kuka lähtee mukaani?" Emo näytti pohtivan vastausta. Juuri samalla hetkellä, pentutarhaan tuli Pipartassu. Kollioppilas tervehti kaikkia hännän heilautuksella, ja virnisti kun näki Ilvespennun kun tämä oli aukaissut silmänsä.

"Olet aukaissut silmäsi!" Pipartassu miukui ja Ilvespentu naurahti. Hän nousi huterasti pienille jaloilleen. "Mennään, voin esitellä sinulle leiriä," kolli sanoi lähtien pesästä ja Ilvespentu hänen perässään ulos pentutarhasta.

Valkoinen kolli seurasi Pipartassua tarkasti, sekä tarkasti kuunnellen kun tuo esitteli leiriä.

"Tuolla on sotureiden pesä," kolli sanoi ja pentu nyökkäsi. Tuuli vinkui kovasti ja piskotteli. Hän pääsisi sotureiden pesään, kun olisi opiskellut ahkerasti soturiksi. Koko klaani silloin kunnioittaisi häntä! Hän ajatteli pörhistäen sileitä karvojaan, näyttäen hassulle karvakasalle. Kun kolli olisi soturi, hän pitäisi hyvää huolta perheestään, erityisesti klaanistaan. Myrskyklaanista. Sitten Ilvespentu päätti sen, että ei ikinä, ei siis ikinä rikkoisi Soturilakia. Hän ei voisi, jos aikoisi tulla parhaimmaksi soturiksi. Valkea kolli ei voisi rikkoa sitä, sillä Ilvespentu oli päättänyt olla uskollinen klaanilleen viimeisen hengenvetoon saakka.

"Tuolla on oppilaiden pesä. Siellä minä nukun. Ja sinä pääset sinne sillon, kun täytät kuusi kuuta ja sinulle valitaan mestari opettamaan sinua," Pipartassu selosti ja Ilvespentu nyökäsi ymmärtäen. Pian Myrskyklaanilainen kaksikko saapui kasaan, jossa oli eläimiä. Ahaa, se oli tuoresaaliskasa! Pentu älysi ja katsoi kun oppilas otti mehukkaan näköisen oravan leukoihinsa. Hän kantoi sitä reippaasti, mennen johonkin uuteen pesään.

"Huh?" Ilvespentu älähti ihmettellen ja meni oppilaan perässä vieraaseen pesään. "Minne viet tuota? Etkö syö sitä?" Ilvespentu kyseli innoissaan ja ravasi kollioppilaan vierelle.

"Vien sen klaaninvanhimmille, heidän pesänsä ovat täällä," Pipartassusanoi ja Ilvespentu katseli ympärilleen klaaninvanhimpia jotka puhivat iinnokkaasti omasta ajastaan kun oli oppilaita. "Minun tehtäväni on kuunnella vanhempia sotureita, metsästää klaanillemme, ja harjoitella taisteluita sekä rajakahakoita varten että klaani olisi turvassa," Pipartassu jatkoi ja antoi heille oravan. Klaaninvanhimmat jakoivat sen ja söivät. "Sitten olisi jäljellä vielä pari paikkaa.." Ilvespentu katsoi haltioituneena Pipartassua. Tuollainen rehti oppilas. Hänkin tahtoi olla sellainen. Ja se tunne, että hän saisi auttaa klaaniaan, oli mahtava! Kollipentu haaveskeli että saisi olla jo soturi.

"HAAJAAAA!" Kuului kova rääkäisy joka kaikui kovassa tuulessa. Pian Ilvespentu mätkähti kierien sateiseen maahan, Hämypentu perässään. Valkea kolli mustilla merkeillä, potkaisi voimallaan Hämypennun pois päältään päästen itse vapaaksi. Hän jäi huohottaen katsomaan Hämypentua ja vieressä istuvaa Piparpentua, jonka viikset väpättivät. Pian pennut repesivät nauruun, sekä oppilas. Naurun loputtua, Pipartassu aukaisi suunsa.

"Oikea soturi on aina hereillä," hän sanoi kulmat koholla. "Mutta jos ette mene nyt pentutarhaan min-" oppilas aloitti, jääden asia kesken kun jotkut tuli leiriin. Rajapartio. Heinätähti, Lieskamyrsky ja Iltataival olivat olleet rajapartiossa. Pentu katsoi erivärisillä silmillään jäänsinisiä silmiä, jotka omistivat Iltataival. Iltataival katsoi Ilvespentua silmät ja ilme täynnä riemua ja rakkautta. Kolli käveli kohti Ilvespentua. "..ä voin vannoa, että tulette sairaaksi," Pipartassu sanoi ja vilkaisi isää ja poikaa. "Mutta menen nyt. Nähdään Ilvespentu ja Hämypentu," Pipartassu aloitti ja lähti kadoten oppilaiden pesän oviaukosta sisään.

"Hän on isäsi, Ilvespentu" toinen pentu sanoi. Hämypentukin sanottuaan loikki nopeasti pois, jättäen isän ja pojan kahdestaan tihkusateeseen.

"Isäni?" Ilvespentu kuiskasi ja jäi katsomaan paikalle tullutta kollia joka oli tullut Ilvespennun luokse.

"Ilvespentu..?" Kollisoturi kysyi ja katsoi pentua. "Olet avannut silmäsi! Ja sinulla on meidän silmä!" Hän iloitsi Ilvespennun silmistä. Emohan oli sanonut samaa. "mutta mitä teet täällä ilman Sirppikynttä?"

"Pääsin ulos koska Pipartassu esitteli leiriä" Ilvespentu mutisi.

"Aivan," kolli sanoi kohottaen kulmiaan. "Mennään pentutarhaan," kolli tokaisi ja katsoi taivasta josta alkoi tulla enemmän sadetta. Tuulikin vain yltyi. Iltataival hoputti Ilvespennun sisälle pentutarhaan.

"Hän on mahtava soturi!" Iltataival sanoi kumppanilleen Sirppikynnelle, joka nyökkäsi. Ilvespentu meni emonsa viereen. Hän katsoi veljiään jotka nukkuivat.

"Tietenkin minusta tulee mahtava soturi. Ja lisäksi, aion suojella veljiäni. Olenhan heidän isoveljensä, joten suojelen heitä ja teitä koko hengelläni. Minä lupaan sen," Ilvespentu sanoi, tietämättään miten suuren lupauksen oli tehnyt. Hänen emonsa ja isänsä yllättyi. Sitten Ilvespentu nukahti tyytyväiseen uneen emon ja isän katseen alla.

luku 2.

~Olisimpa jo soturi~



Ilvespentu nukkui sikeästi. Valkomustan kollin mustat korvanpäät heilahtivat, kun hän kuuli ryminällä pentutarhaan tulleet Kettupentu, Hämypentu ja Tuhkapentu. He nauroivat kovaan ääneen jollekkin asialle. Ilvespentu luimisti ja painautui enemmän kerälle Sirppikynttä vasten.

*töks*

"..." Ilvespentu aukaisi eriväriset silmänsä ja näki Kettupennun, ketunvärisen veljensä tökkivän häntä pehmeillä pienillä tassuillaan. "Mikä hätänä, pikkuveli," kolli kohotti kulmiaan painottaen sanaa pikku. Sirppikynnen viikset väpättivät ja hän hymyili Ilvespennulle ja Kettupennulle.

"Tule mukaan sammalpalloa!" Kettupentu virnisti ja vilkaisi takanaan istuvia kavereitaan. Ilvespentu katsoi Hämypentua ja Tuhkapentua kääntäen katseensa emoon.

"Onko pakko, en jaksaisi millään," hän haukkotteli ja sulki uudelleen silmänsä. Pian hän tunsi selässään painavan karvamytyn. "Ugh!" Hänen suustaan pääsi tuhahdus ilmojen karkamisesta. Valkea kolli yritti haukkoa happea paniikissa.

"Älä huoli, kyllä se siitä tasaantuu," Sirppikynsi sanoi ja kurottautui pesemään Ilvespentua laskien häntänsä hänen päälleen.

"Älä pese minua! Olen ihan puhdas! Ilvespentu parkaisi ja yllättyen karkasi peruuttaen pois. Kultahalla sekä Sirppikynnen viikset väpättivät ja he vilkaisivat toisiaan.

"Mene nyt vain," Kultahalla kannusti. Ilvespentu huokaisten nousi ylös ja ravisteli päätään että saisi vielä viimeiset unenrippeensäkkin pois.

"Sinusta tulisi laiska soturi!" Kettupentu virnuili. Ilvespentu siirsi terävän katseensa veljeensä.

"Minä sinulle laiskat näytän!" Ilvespentu ulvoi naurusta ja lähti jahtaamaan veljeään ulos pentutarhasta. Kaksi pentua juoksi toistensa perässä, ja vielä lisäksi heidän perässä, Hämypentu ja Tuhkapentu. Pian kuului tömähdys, kun ketjureaktiossa kaatuneet pennut kaatuivat maahan tai törmäsivät toisiinsa leirissä. Aurinko paistoi korkealla taivaalla ja oli yllättävän lämmin. Hieman kylmää tuulta.

"Oh!" Ilvespentu parahti ja kaatui maahan nousten nopeasti ylös. Oikea soturi olisi aina valmiina, tuli mitä tuli vastaan. Myrskyklaanilaiset pennut katsoivat keneen he olivat törmänneet, he olivat osuneet porukalla Liitotassuun, joka oli tömähtänyt maahan ja hieroi tassullaan kuonoa mutsiten jotain tottelemattomista pennuista. Jos siinä oli Liitotassu, oli siinä myös Iltataival... Ilvespeentu käänsi Liitotassun takana seisovaan kolliin, joka vain virnuili pennuille. Ilvespentu heti nuolaisi rintakarvojaan siistimmäksi. Ei hän halunnut olla sotkuisen näköinen isänsä lähellä. Hän on suuri soturi, ja Ilvespentu haluaisi juuri olla samalainen kuin isänsä. Kollipentu katsoi muita pentuja jotka ihmettelivät.

"Mistä tulet?" Kettupentu lipsautti Iltataivaalle joka katsoi pentuaan.

"Olimme sammalaukiolla harjoittelemassa," heidän isänsä vastasi ja katsoi Liitotassua. "Saat mennä," kollisoturi sanoi oppilaalle joka lähti oppilaidenpesään. Vielä jonain päivänä olisin tuolla..

"Voitko opettaa meille pari liikettä?" Ilvespentu kysyi korvat ylhäällä ja vilkaisi mustia tassujaan.

"Kyllä maltatte odottaa vielä vähän aikaa," Iltataival maukui ja lähti kohti tuoresaaliskasaa. Ilvespentu huokaisi. "Haluan oppia jotain!" Hän parahti. Kettupentu katsoi veljeään.

"Pysy nahoissasi!" Hämypentu virnisti.

"Mennään nyt vaan pelaamaan sitä sammalpalloa," Tuhkapentu sanoi. Niin pentunelikko lähti pelaamaan sammalpalloa leirissä. Ilvespentu oli napannut sammaltukon suuhunsa ja väisteli ketterästi muita. Pian Tuhkatassu päästi kunnon sotahuudon hypäten Ilvespennun niskaan. Pennut kierähtivät ympäri ja Ilvespentu mustilla käpälillään potkaisi Tuhkapennun pois, mutta Tuhkapentu oli saanut jo sammaltukon itselleen. Kolli heitteli sitä ilmaan ja Kettupentu nappasi sen ilmasta.

"Älä ikinä jtätä saalista vartioimatta!" Kettupentu hykersi ja heitti sammalpallon Susipennulle, joka oli tullut paikalle. Susipentu heitti sammaltukon Ilvespennulle ja Hämypentu tuhahti.

"Kolme muita vastaan!"

Veljekset irvistivät toisilleen. Pian Varjotassu oli ilmestynyt katsomaan heidän taakseen pentujen leikkipeliä.

"Haluaisitteko nähdä tai jopa auttaa kun putsaan makuualusia?" Varjotassu kysyi hymyillen. Ilvespennun ilme kirkastui.

"Joo!" Hän huudahti häntä pystyssä. Kollipentua kiinnosti jo kaikki tehtävät mitä tekisi oppilaana. Ja sitten soturina.. Hämypentu tuli myöskin mukaan, ja niin Varjotassu, Hämypentu ja Ilvespentu meni klaaninvanhimpien luokse ja oppilas alkoi siivoamaan. Kaksi pentua tapitti katsoen mallia miten se tehtiin. Ensin hän keräsi osat likaisista sammaleista. "Saanko auttaa?" Ilvespentu kysyi ja Varjotassu nyökkäsi. Valkoinen kolli keräsi Harmaaraidan sammaleet, ja klaaninvanhin katseli tyytyväisenä pentua, joka siivoili todellisella innolla. Harmaaraita rupesi samalla kertomaan tarinoita hänestä, sekä Tulitähdestä.

"Nyt pitäisi hakea puhtaita sammalia," Varjotassu irvisti.

"Saammeko lähteä mukaan?" Hämypentu kysyi innokkaana.

"Ette ilman soturia, pahoittelen," Varjotassu pudisti päätään ja lähti viemään likaiset sammalet pois hakien sitten uutta. Hämypentu ja Ilvespentu jäivät kuuntelemaan klaaninvanhimpien tarinoita nuoruudestaan, sekä kuuntelemaan heidän vinkkejään klaanielämään.

Myrskyklaanin pennut olivat touhunneet koko päivän, ja nyt illalla hämärässä he menivät yhdessä pentutarhaan käpertyen oman emonsa vierelle. Kun Ilvespentu palasi pesään, niin hän näki veljiensä nukkuvan ja käpertyi heidän viereensä. Sirppikynsi pesi kollin. Ilvespentu kuvitteli, kun hän oli metsässä vaanimassa varpusta ja hiljaa hiipi sen luokse. Kolli muisti että pitäisi alkaa nukkumaan.

"Öitä emo," Ilvespentu sanoi sulkien silmänsä tyytyväisenä huokaisten.

"Öitä," Sirppikynsi vastasi ja alkoi hengittämään tasaisesti. Pesässä kuului tasainen uninen tuhina.

Ilvespentu näki unta. Valkoisella kollilla oli lihaksia, ja hän oli ainakin Iltataivaleen kokoinen. Mustatassuinen hiippaili pimeällä metsässä, ja pian iltahämärässä näkyi hahmo, josta Ilvespentu innostui. Kolli juoksi hänen luokseen.

Oisimpa jo soturi, kolli ajatteli.

luku 3.

When I can see you again? ~


"Älä seiso päälläni!"

"Itse potkaisit naamaani", Ilvespentu heräsi kuullen samantien aamulla veljiensä Susipennun ja Kettupennun äänet, kun he kinastelivat. Se ei olut kovin vakavaa ritelyä, ihan vain semmoista piristävää ja vaihtelevaa.

"Ette viitsisi olla hiljaa? Ilvespentu nukkuu vielä." Sirppikynsi maukui ja nuolaisi Susipentua ja Kettupentua. Ilvespentu aukaisi silmänsä ja katsoi erivärisillä silmillään perhettään.

"Ei sillä ole enään väliä, heräsin jo," Ilvespentu sanoi äkäisesti veljilleen nousten äkäisesti ylös. Eihän nukkumisesta tullut mitään, kun veljet nahistelivat koko ajan keskenään kuin pienet pennut. ~Olemmehan pian oppilaita.~ Valkea kolli pohti ja poistui pentutarhasta. Siellä oli kollin mielestä liian kuuma ja ahdas, mutta ulkopuolella odotti kunnon viima. ~Oppilaana minun pitää sietää erilaisia säitä. Voin varmasti olla vähän aikaa ulkona!~ Hän pohti tuohtuneena. Ilvespentu ei jaksaisi veljiään juuri nyt, he alkoivat käydä hermoille. Ilvespentu pohti ja päätyi leirin keskelle. Oppilaat ja soturit väistivät nuorta kissaa, katsoen hieman ihmeissään miksi hän oli ulkona. Myrskyklaanin päällikkö Heinätähti pian sattui tulemaan paikalle ja hän pysähtyi Ilvespennun eteen.

"Ilvespentu, eikö sinun pitäisi olla pentutarhassa?" Heinätähti hymyili. Ilvespentu irvisti.

"Varmaan.." kolli mutisi ja painoi katseensa alas. ~Ole kuuliainen soturi.~ "..Mutta pentutarhassa on niin tylsää ja ahdasta!" Ilvespentu maukui ja virnisti kohottaen katseensa päällikköönsä.

"No ei se mitään. Olethan muutenkin pian oppilas" Heinätähti sanoi ja nuolaisi valkeaa turkkiaan. Ilvespentu heilautti häntäänsä. "Mutta meneppäs nyt takaisin, sillä sinulla on kumminkin siellä kavereita" Sinisilmäinen päällikkö sanoi ja patisti pentua eteepäin takaisin emonsa luo. Ilvespentu astui pentutarhan sisään ja meni Sirppikynnen viereen lössähtäen maahan peittäen tassuilla kasvonsa. Pian hahmo lähti pois pentutarhan suusta ja Ilvespentu vaipui mietteisiinsä. Ilvespentu muisteli yhtä untaan. Hän oli odottanut innokkaana jotkain, mutta ketä? Ei Ilvespennulla ollut muita kavereita kuin Hämypentu ja veljensä. Kolli haukotteli. Se oli ollut niin hyvä uni, että Ilvespentu olisi voinut olla siinä koko ajan, tai pikemminkin elää sitä. Mutta hänen välillä ärsyttävät veljensä herätti siitä täydellisestä unesta. Ilvespentu murahti kun tunsi tönäisyn turkillaan. Ilvespentu kohotti katseensa nähden Hämypennun ilkikurisen katseen.

"Tule leikkimään minun ja Kettupennun kanssa jotain," Hämypentu maukui ja hymyili iloisesti.

"Enpä oikein tiedä.." Ilvespentu aloitti nuolaisten mustaa etukäpäläänsä. Tuntien toisen tökkäisyn hän nosti katseensa Hämypentuun, joka nauroi nousten ylös.

"Olet paha Varjoklaanilainen soturi! Pakko juosta karkuun!" Hämypentu parkaisi Ilvespentu perässään luimien. ~Minä kyllä näytän hänelle!~ Valkea kolli ajatteli ja loikkasi Hämypennun niskaan. Solakka kolli kierähti sivuun Hämypennun yrittäessä saada pois ilvespentua. Pian Ilvespentu kumminkin möksähti maahan kun hänen pikkuveljensä Kettupentu oli loikannut Ilvespennun niskaan kiinni tarraten pienillä hampaillaan. Ilvespentu ryömi pois veljensä alta ja nousi istumaan. Pennut loikkivat toistensa niskaan, pian kuului tasaista napsahtelua kun he olivat menneet piikkipensasmuurin läpi. Ilvespentu ja Kettupentu pian lässähtivät maahan ja alkoivat nauramaan. Hämypentu tirskahti.

"Mitä täällä tapahtuu?" Sammalrae kysyi köhisten hiljaa hiiri suussaan, eli he olivat olleet metsällä. Villivirne vilkaisi kumppaniaan miettien ja katsoi sitten pentuja.

"Me leikimme!" Hämypentu maukui hiljaa katse maassa kunnioittavana. Villivirne virnisti.

"Saatte korjata tämän," Sammalrae maukui alkaen opastamaan penntuja. "Laittakaa tämä näin.." naaras mutisi itsekseen. Sopivan mallin näytettyä, pienet pennut nyökkäsivät ja alkoivat tarmokkaasti korjaamaan. Heiltä päääsi turhautuneita ääniä. Nuoret saivat yllättävän pian mallikkaasti korjattua paikat. Sammalrae nyökkäsi mennen keskustelemaan kumppaninsa kanssa.

"Huhhuh..." Ilvespentu huokaisi nuolaisten huuliaan.

"Haetaan tuoresaalista," Kettupentu maukui yllättäen ja sitten kolme pentua kipitti hakemaan ruokaa. He pistivät makaamaan viileään ja märkään maahan järsien ruokaa. ilvespentu järsi hiiren loppuja nuolaisten huuliaaan. ~Kiitos Tähtiklaanille että minulla on näin hyvä klaani ja ruokaa..~ kolli ajatteli siivoten luut. Kun Pennut olivat saaneet syötyä, niin he katsoivat toisiaan miettien."Voitaisiin viedä klaaninvanhimmille ruokaa!" Kettupentu hihkaisi ja he nyökkäsivät napaten oravan ja he menivät klaaninvanhimpien pesään.

"Keitä sieltä oikein tulee?" Harmaaraita maukui. "Ai, he ovatkin pentuja," kolli sanoi viikset väpättäen. Ilvespentu katsoi vanhaa kollia silmiään räpäyttäen. Hämypentu toi oravan hänelle. Harmaaraita aloitti syömisen ja jakoi ateriastaan muille.

"Kerro tarinoita, jookos?" Joku pennuista kysyi hetken jälkeen. Harmaaraita vilkaisi pentuja ja huokaisi.

"Hyvä on. Kerron teille vanhan tarinan, minusta ja Tulitähdestä.." Vanha kolli aloitti ja pennut asettuivat kuuntelemaan innokkaana.

Tarinan jälkeen Ilvespentu haukotteli. Häntä väsytti. Valkea pentu päätti mennä nukkumaan pian. Oli kylmä, sekä olihan aurinko laskenut aikoja sitten alas, oli tullut iltahämärä. Iltahämärässä hän jäi katselemaan klaania ja mietti tarinaa jonka oli kuullut äsken. Hänkin tahtoisi olla reilu ja hyvä soturi klaanilleen, sekä ystävilleen. Ilvespentu sitten käänsi katseensa kohti parantajanpesää. Hänen isänsä Iltataival makasi siellä, kukaan muu paitsi parantajat ei tiennyt mikä hänellä oli. Ilvespentu käveli parantajanpesän suulle jääden katselemaan pimeään huokaisten. ~Voikun isä olisi kunnossa, hän on paras soturi..~ hän pudisti päätään kääntyen kohti pentutarhaa, mennen nukkumaan käpertyen veljiensä viereen. ~Tämä oli hyvä päivä..~ Ilvespentu ajatteli mennessään enemmän kerälle laittaen häntänsä kuonon päälle sulkien silmänsä. ~Haluan olla paras soturi klaanissa~ Ilvespentu nukahti.

Unessa oli aamu. Ilvespennulla oli kuuma ja hän köhisi. ~Savua!~ Kolli ajatteli pyrkien ylös, mutta hengitäminen sattui. Ilvespentu tuli ulos nähden liekkejä. "Apua!" Kuului jossain. Ranta oli lähellä. Jokiklaani! Ilvespentu äkkäsi ja yritti juosta kauas pois, mutta tipahti veteen kaislikkojen sekaan. Hän ei osannut uida. ~Tähtiklaani apua!~ Ilvespentu pian huomasikin hahmon uivan häntä kohti. ~Kuolinko minä?~

Ilvespentu räväytti silmät auki. Hän huohotti ja oli hikinen herätessään. Kolli huomasi Kettupennun makaavan hänen vatsansa päällä. Ilvespentu tökki veljeään ja hän raotti silmää. "Kettupentu?" Ilvespentu kuiskasi.

"Niin" Kettupentu sanoi ja nousi ylös. Aurinko ei ollut noussut vielä kunnolla, kaikki nukkuivat.

"Herätetään Hämypentu ja mennään tarkistamaan onko Jokiklaani kunnossa," Ilvespentu maukui luimien. "Näin unta.."

"Mutta Ilvespentu, ne ovat unia," Kettupentu painotti viimeistä sanaa.

"Saisit nähdä muita klaaneja.." Ilvespentu mietti. "Haluan tehdä oikein!" Valkea kolli maukui. Kettupentu nyökkäsi.

"Hämypentu! Hämypentu!" Kettupentu ja Ilvespentu huutokuiskasivat. Pian hän aukaisi silmät.

"Mitä?"

"Tule, selitän myöhemmin!" Ilvespentu maukaisi mennen ulos Kettupentu ja Hämypentu perässään. "Niin.. näin unta että jossain lähellä Jokiklaania paloi! Haluan mennä katsomaan onko kaikki okei, vaikka se onkin vieras klaani.. Sitäpaitsi tuli voi levitä!" Kolli maukui mennen lähemmäs kohti Tuuliklaanin rajaa. Pian pentukolmikko saavuttanut ravaten ja juosten puolet matkan varrelta.

"Eikö se näkyisi jos siellä olisi.. liekkejä?"

"En teidä.. Mutta haluan tarkistaa ihan oikeasti onko kaikki okei!" Ilvespentu luimi ja he juoksivat. He hasitelivat ilmaa. ~Outo haju.. Ovatko nuo..~
"Hevosia!" Hämypentu hihkaisi. Kyllä! Tuo oli se paikka unessa. Ihan varmasti oli!

"tutkitaan lähialue, jos täällä olisi.." Ilvespentu sanoi ja pennut rupesivat kaluamaan paikkoja. Ilvespentu huomaamattomasti kauemmas muista, lähemmäs Jokiklaanin leiriä. Hän kompastui. "Uhm?" Hän puhahti ja kaatui suoraan veteen kaislikkojen sekaan. ~Ei! Tämä ei voi olla! Se oli unta! Apu-~ Ilvespentu sulki silmänsä kun joku tarrasi häntä niskasta.

"Olet raskas!" Vieras kissa sanoi vetäessään Ilvespennun maalle. Kolli rupesi köhimään ja haukkomaan happea. "Ota rauhallisesti!" Vieras sanoi ja katsoi kulmat kurtussa Ilvespentua. Ilvespentu katsoi erivärisillä silmillään vierasta oppilasta- ei vaan pentua hänen tummansinisiin silmiin.

"Kuka olet?" Ilvespentu töksäytti.

"Kuka sinä olet ja mitä teet Jokiklaanin reviirillä?" Vieras sanoi ja hänen takanaan oli toinen kissa.

"anteeksi, tämä oli vahinko.. Näin vain unta" Ilvespentu sanoi hiljaisuuden jälkeen. "Ei ollut tarkoitus, anteeksi" Kolli toisti ja vieras nyökkäsi. He katsoivat toisiaan hetken päästä häntään.

"Olen Herukkapentu," hän sanoi hiljaisuuden jälkeen ja Herukkapentu tutki kollin silmiä. "Sinulla on erikoiset silmät," tuo jatkoi. Ilvespentu nyökkäsi.

"Olen Ilvespentu, Myrskyklaanista, ja sinullakin on yllättävän erikoiset silmät" Kolli sanoi. Vuorostaan Herukkapentu nyökkäsi.

"Hei vain Ilvespentu" Herukkapentu sanoi ja mietti. Ilvespentu katseli Herukan lähellä olevaa kissaa. "Onko sinulla muuten sisaruksia?" naaras uteli ja kolli nyökkäsi.

"Kaksi veljeä. Kettupentu ja Susipentu" Ilvespentu virnisti. "entä sinulla?"

"On. Tuo tuolla on Helmipentu" Herukkapentu kertoi. "Ja sitten on Hiekkapentu.." naaras sanoi haikeasti.

"Mikä hätänä? Onko hän kipeä?" Ilvespentu kysyi.

"Hän on parantajanpesässä ketun tekemien haavojen takia" Herukkapentu sanoi.

"Ai. Olen pahoillani tai jotain?" Ilvespentu sanoi kasvoillaan mietteliäs ilme. "Minun isänikin on parantajalla.." Herukkapentu katsoi ymmärtäväisesti kollia.

"Herukkapentu! Meidän pitäisi pian mennä," Helmipentu mauki ja hän nyökkäsi.

"Taidan lähteä" Herukkapaentu sanoi surullinen ilme kasvoillaan. "Tavataan" naaras sanoi ja heilautti häntäänsä.

"Tavataan.. ja kiitos. Toivottavasti tapaamme vielä uudestaan hyvissä merkeissä" Ilvespentu sanoi tuntematon ilme naamallaan. "Tavataan kokoontumisessa tai?" Kolli sanoi ja Herukkapentu nyökkäsi.

"tavataan silloin ellei aiemmin" Herukkapentu sanoi silmät kiiluen ja jäi katselemaan kun Ilvespentu lähti takaisin, kohti kotia ja kavereitaan. Valkea kolli katsoi taakseen, hän näki kun Herukkapentu oli jonkun kissan vierellä, mutta katsoi silti Ilvespentua silmiin. ~Milloinhan näemme uudestaan?~ Ilvespentu mietti kun katseli auringonnousua vasten loittonevaa Herukkapentua. Ilvespennun turkki oli kuivunut nyt melkein kokonaan. Ilvespentu törmäsi pian kirjammellisesti Kettupentuun.

"Ilvespentu! Villivirne, Sirppikynsi ja Kolibri ovat hakeneet meidät. Kaikki ovat huolissaan," Kettupentu maukui hädissään ja veljekset ryntäsivät juoksuun missä muut olivat.

"Te kolme! Saisitte rangaistuksen leirissä!" Sirppikynsi maukui viikset väpättäen. "Olimme huolissamme!" Hän maukui kun he kävelivät ja nopeuttaakseen matkaa nostivat kolme pentua roikkumaan niskasta heidän hampaiden välissä. Noloa.

"Ilvespentu! Tipuitko veteen, turkkisi näyttää erilaiselle?" Hämypentu huutokuiskasi Villivirneen suusta roikkuen. Ilvespentu ajatteli, valehtelu vai totuus.

"En?" Ilvespentu sanoi ääni värähtäen valehtelusta. ~En valehtele enään koskaan~ Hämypentu nyökkäsi hyväksymisen merkiksi. He olivat saapuneet klaaniin.

Heidän isä oli herännyt seuraavana päivänä. Ilvespentu joutuisi olla pentutarhassa rangaistukseksi, sekä auttamaan pienesti leirin sisäpuolella jos tarvitsi apua. Se ei häntä haitannut. Pian Iltataival ja Sirppikynsi tuli Kettupennun ja Ilvespennun luokse katsoen heitä miettien.
"Antakaa anteeksi.." he sanoivat hiljaa katsellen vanhempiaan. Iltataival nyökkäsi että he saivat anteeksi ja Ilvespentu huokaisi. Mutta rangaistus jatkuisi pari päivää.

Aamuja tuli ja meni. Iltoja tuli ja meni. Ilvespennun veljet, olivat saaneet melkein kuin siskon. Tai siis sikon, Hiiripennun. Ilvespentu mietti edelleen reissuaan Jokiklaaniin. ~Tein niin väärin~

Mutta hän ei katunut. Ajatuksen katkaisi Heinätähden huuto klaanikokoukseen. Veljekset pääsivät ulos pesästään, saapuen kiven juurelle odottamaan. He pääsisivät oppilaiksi! Ilvespentu innostuksesta pörheänä kipitti nimitettäväksi, niin kuin hänen veljensäkin.

"Harmi kun et jatka soturina Susitassu" Ilvestassu maukui harmistuneena. "Mutta muista että olet aina veljeni" Hän sanoi Susipentu nyökäten. Kettutassukin tuli istumaan heidän luokseen. "Ja muuten, onnea" hän irvisti.

"Yritä vielä enemmän, alemmas!" Ratamohäntä avusti vaanimisasennossa. "Noin täydellistä" hän kehräsi ja Ilvestassu liikkui eteenpäin, kuin vaanien. "Hyvä. Voimme lopettaa tältä päivältä" naaras sanoi ja Ilvestassu nyökkäsi lihakset jomottaen.
Sinä iltana Ilvestassu oli pienellä kalliontapaisella paikalla, iltahämärällä. Hän katseli tähtiä ja mietti Jokiklaani reissuaan. Hän mietti Herukkapentua.
Taas.
Mutta hän ei katunut reissuaan.
Eikä sitä että oli saanut uuden ystävän, Herukkapennun.
Ei pätkääkään.

// uudet tarinat ->

luku 4.

Always.

Ilvestassu meni tyytyväisenä nukkumaan. Vaikkakin kolli oli ollut vahtimassa Kettutassun perään, sillä hänen veljensä oli saanut taas uusia ideoita tehdä jotakin typerää. Ilvestassu oli mennyt Kettutassun mukana, niin kuin aina, sillä niinhän veljekset tekivät. Sitä  Ilvestassu mietti maatessaan oppilaidenpesässä illalla. Susitassu taas oli parantajaoppilaan tehtävissä, joten Ilvestassu mietti, että kolli osaisi käyttäytyä paremmin kuin Kettutassu..

Ja valkoinen kolli oli iloinen, että oli saanut erästä pentua, Olkipentua, viihdytettyä vaikka itse olikin joutunut tehdä oppilaan tehtäviä (oikeastaan paremmin rangaistuksena kuin tehtävänä) siivota pentutarhaa. Olkipentu ei ollut halunnut mennä muiden mukana leikkimään niin Ilvestassu oli sortunut siihen, että saisi autettua pentua pitämään hauskaa. Ilvestassu oli vienyt Sammalrakeen ja Villivirneen pennun ulos auttamaan häntä työssään kantamaan ja keräämään sammalia. Kieltämättä pieni suru painoi Ilvestassun päätä, sillä Sammalrae oli kuollut synnytykseen. Hän oli pahoillaan, ettei voinut kertoa Olkipennulle oikein mitään emostaan, sillä ei ollut tuntenut harmaata naarasta sen paremmin. Mutta päällisin puolin valkoinen kolli oli tyytyväinen, että pentu oli käyttäytynyt oikeaoppisesti, eikä alkanut riehumaan ulkona leiristä. He kummatkin olisivat joutuneet pulaan, mutta oikeastaan Olkipentu olisi ollut silti turvassa Ilvestassun kanssa, sillä Ilvestassu ei ikinä antaisi kenenkään tehdä pennuille pahaa. Ilvestassu saattoi vain hymyillä, sillä hän ajatteli omia pentuaikojaan pentutarhassa veljiensä kanssa. Susitassu, Kettutassu ja Ilvestassu olivat olleet pentuina aikamoinen kolmikko, ja olivat aiheuttaneet paljon päänvaivaa erityisesti vanhemmilleen. Ilvestassu hymyili antaen painaa päänsä tassujensa päälle ja sulkea silmänsä tyytyväisenä huokaisten. Pian valkoinen nuori kolli alkoi tuhista tasaiseen tahtiin, nähden erilaisia unia.


Aurinko paistoi oppilaiden pesässä suoraan Ilvestassun erivärisiin silmiin. Ilvestassu siristi silmiään ja haukotteli syvään. Ilvestassu nousi ylös lähtien ulos samalla varoen astumasta muiden häntien päälle, paitsi veljensä Kettutassun kohdalla hän pysähtyi kulmiaan kurtistaen. Ilvestassulla näkyi pilkettä silmäkulmasta ja hän astui veljensä hännänpään päälle. Kettutassu murahti puoliunessa Ilvestassulle kääntäen kylkeään ja valkoinen kolli muka viattomana loikki virnistellen ulos pesästä. Ilvestassu ajatteli, että joskus oli hänen vuoro tehdä veljelleen jekkuja, kerta hän ei ikinä muuten tehnyt mitään pahaa.. Kun Ilvestassu oli päässyt ulos pesästä, niin Timalisydän jolkotteli kollin luokse. Ilvestassu kohotti kulmiaan.
“Rankaisetko vielä minua?” Ilvestassu pohti ääneen. Hän oli saanut tarpeekseen olla leirissä paikoillaan, sillä Ilvestassu tahtoisi tutkia Myrskyklaanin metsiä. Etuna olisi tuntea oma reviiri, sillä ikinä ei voisi tietää mitä tapahtuisi. Timalisydän kohautti olkiaan.
“Olet kokenut jo tarpeeksi”, naaras heilautti häntäänsä. “Olin hakemassa sinua. Mennään aamupartioon ja mukaan tulee lisäksesi Kettutassu, Lehmussydän ja Tulikukka.” Ilvestassu nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi. Oppilas kävi herättämässä veljensä ja niin he istuivat aukiolla, odottaen vielä Lehmussydäntä joka saapui puhumasta Villivirneen kanssa. Ilvestassu osasi jo arvata sen, että he olivat puhuneet Villivirneen ja Sammalrakeen pennuista, Olkipennusta, Vääräpennusta ja Kimallepennusta.
“Mennään”, Tulikukka heilautti häntäänsä lähtemisen merkiksi ja myrskyklaanin kissat lähtivät ulos leiristä.

“Mitä haistat?” Timalisydän kuiskasi Ilvestassun korvaan. Ilvestassu haisteli ilmaa. Hiiri kahisi puskassa yrittäen vipeltää pakoon. Lintu laskeutui puun oksalle.
“Hiiren ja linnun”, valkoinen kolli pohti. Järveltä tuuli puhalsi raikasta tuoksua kollin nenään. “Jonkin ajan päästä saavumme lähelle Varjoklaanin rajaa, vai onko näin?” Ilvestassu kysyi mestariltaan joka nyökkäsi.
“Sinne on vielä matkaa, mutta olet oikeassa, he ovat vähän aikaa sitten käyneet rajalla.”  Ilvestassu heilautti korviaan. Hän nosti leukaansa. Järven läheltä kulkiessaan Ilvestassu kylläkin mietti, että minkälaista Susitassulla oli. Hän ei ollut pitkään aikaan kulkenut ja puhunut veljensä kanssa - hän oli parantajaoppilas ja Ilvestassu taas oli soturioppilas. Ilvestassu ajatteli, että sinä päivänä hän menisi puhumaan veljelleen. Ilvestassu yllättäen kierähti ympäri, tuntiessaan niskassa painon. Kettutassu oli loikannut veljensä niskaan.
“Tämä oli kosto”, Kettutassu virnisti ja Ilvestassu ei malttanut olla hymyilemättä oranssiturkkiselle veljelleen. Ehkä se oli oikeutettua. Kun kollit nousivat pystyyn, he jatkoivat partiota rauhallisin merkein.

Leiriin päästyään, Kettutassu ja Ilvestassu jakoivat ruoan keskenään. He söivät tyytyväisenä metsästä löytynyttä myyrää.
“Vannon, että et ole ikinä herännyt tänään niin aikaisin kuin tänään”, Kettutassu uhosi Ilvestassulle. Ilvestassu irvisti.
“Et kuule tiedäkään miten myöhään olen saattanut valvoa!” Kettutassu hymyili viekkaasti ja he jatkoivat syömistä. Ilvestassulla oli kuitenkin tunne, että joku katsoi häntä. Kolli katseli ympärilleen, etsien tunteen aiheuttajaa ja löysikin sen. Pentutarhan suulla istui Olkipentu Ilvestassu katsoi pentua kulmia kurtistaen ja pian Villivirneen pentu loikki takaisin pentutarhan uumeniin. Ilvestassu pudisti päätään hämmentyneenä. Kolli kyllä muisti, että minkälaista hänellä oli ollut pentuna. Hänen ympärillään oli pörrännyt sotureita ja oppilaita, ja hän oli muiden silmissä mitätön pentu. Ja Ilvestassu pystyi lyömään vaikka myöhäisistä aamuistaan vetoa, että hän oli ollut ensimmäinen oppilas joka oli huomioinut Olkipennun. Ilvestassu ajatteli, että se voisi olla pennulle tärkeää. Saada oikeanlaista huomiota ja opastusta.

Aterioinnin jälkeen, Ilvestassu nousi ylös Kettutassun kanssa ja he menivät yhdessä parantajanpesän suulle.
“Susitassu?” Kettutassu huhuili. Pian parantajanpesästä tuli heidän kolmas veljensä Susitassu.
“Onko jokin vialla?” Susitassu kysyi hämmentyneenä. Ilvestassu ja Kettutassu pudistivat päätään.
“Ei meillä ole hätää. Halusimme vain tulla näkemään sinua”, Ilvestassu kertoi. Susitassun ilme helpottui kovasti. Kettutassu hymyili Susitassulle. Ilvestassun katse hakutui pentutarhalle,, jossa osa pennuista riehuivat. Susitassu huomasi kollin katseen.
“Mietitkö sitä Olkipentua?” Susitassu kysyi. Ilvestassu hätkähti ja nyökkäsi. Susitassun ilme mureni. “Se oli.. surullinen päivä”, kolli mietti. “Kolme pentua ilman oikeaa emoa. He tarvitsisivat Sammalraetta.” Ilvestassu nyökkäsi. Silloin ei ollut mahdollisuutta auttaa Sammalraetta, ja nyt pennut joutuivat olla keskenään Villivirneen kasvatettavana. Veljekset istuivat siinä hiljaisuudessa keskenään, ollen tyytyväisiä omasta pentuajoistaan. He istuivat siinä niin kuin he olivat nuorempana tehneet, kolmestaan. Ja Ilvestassu toivoi, että he tulisivat aina tekemään niin. Vaikka he olivat niin erilaisia, mutta kuitenkin niin samanlaisia. Ilvestassu toivoi, että mikään ei rikkoisi heidän välistä sidettään.

// aika lyhyt mut jotaki päivitystä tänkin elämään :>

Ah, lovin' this! Niin sulosta, ihanat veljekset! <3
Saat 14 kp:ta ja 3 rohkeutta sekä 2 karismaa!

-Kuukkeli kuittaa